A message from Declan and Nick on World Theatre Day

Read in: English, Finnish, French, Greek, Italian, Spanish, Romanian, Russian

Tänään on Maailman teatteripäivä.

Hyvää teatterin päivää hyvät kollegat! Monesta meistä tuntuu kuin olisimme jääneet odottamaan liian kauan viipyvää iskua, aivan kuin taukoa, kun pelkäät että vastanäyttelijäsi luulee SINUN unohtaneen vuorosanasi.

Tämä on kummallista, erittäin kummallista aikaa erityisesti meille jotka rakastamme teatteria.

Miksi rakastamme teatteria? Minusta näyttää että on tärkeää että tähän EI löydy vastausta.

Toki, minusta on usein tuntunut kuin minut olisi pakotettu selittämään miksi teatteri on tärkeää. Mutta todellisuudessa en pysty koskaan selittämään miksi.

Olen itse TV draaman addikti ja voisin todennäköisesti väitellä itseni Ruotsin rikoslain tohtoriksi.

Mutta se ei ole sama kuin katsoisi live – esitystä. Nimittäin live – esityksessä yleisö on osa taiteen tekemistä.

Tämän kauhean ajanjakson jälkeen, yleisö virtaa takaisin ja teemme teatteria entistä suuremalla rakkaudella. Miksi? Koska meillä on niin ikävä yhteisiä tilojamme, etenkin teattereita, joissa voimme kuulla ihmisten sanovan mitä me emme koskaan sanoisi, tuntea mitä me emme ehkä muuten tuntisi, tehdä asioita, joita varmasti toivoisimme ettemme koskaan tekisi, ja silti tuntea yhteyden erilaisuudessamme kummassakin: logiikassa ja elämyksen mysteerissä. 

Ja me kärsimme sen epämukavuuden: kauhean  liikenteen, korkeat lippujen hinnat vain puhtaasta nautinnosta siitä, että kuulemme toisen ihmisen hengityksen, elävän ihmisen äänen värinän, tunnemme toisen ilon tai tuskan: ei velvollisuudesta, vaan myötäelämisen ilosta. 

Meillä on nyt venäläisiä ja italialaisia näyttelijöitä jotka jäävät pois esityksistä joiden kanssa heidän pitäisi kiertää maailmaa nyt. Tänä aamuna italiainen näyttelijä laittoi minulle Whatssapin ja kysyi jos me molemmat olemme nähneet elävää unta? Kyllä, me molemmat olemme.

Mietin, että onko tämä totta myös sinulle?

Teatteri ei voi kuolla…